Luhtasaari - Kesästä kaikki alkaa

Mun mielestä vuosi alkaa keväästä, joidenkin mielestä ehkä talvesta. Mutta kuka sanoo, että se alkaa kesästä? No, EA tietysti!
No ei vaan, anteeks EA. Kyllä se on hyvä, että simsvuosi alkaa kesästä.
Viimein sain aikaiseksi rustailla tällaisen postauksen teidän iloksi! Tai suruksi, miten vain. ;--)
Jos simsin tekijöiden mukaan vuodenajat alkaa kesästä, niin sittenpähän alkaa mun esittelytkin. Joka vuodenajasta siis oma postauksensa, enemmän tai vähemmän kuvia sen mukaan, mitä nyt oon muistanut ottaa. Kesästä ainakin on ihan kamalasti kuvia, enkä aio tunkea läheskään kaikkia tähän. Pakko myöntää, että välillä tulee vähän innostuttua sen C-näppäimen kanssa...
Anyway, alotetaan. Mun vuodenaikojen testikäyttäjä, Taina Luhtasaari, asuu siis Sunset Valleyssa. Vanhassa kunnon Sunserissa. Pistetään nyt sitten ensin vaikka kaikki sellaset ei pelin kameralla otetut kuvat.

 Jäätötterökone! Sen saa joko tällasena pyörällisenä maahan tai sitten sellaisena kahvimasiinan tapaisena työtasolle. Sitä mä en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa tiennyt, joten hankin sellaisen pyörällisen - jonka ensiksi ostotilassa siis näin - Tainan takapihalle.

 Uusi toiminto, lähetä rakkauskirje. Myös omalle simille voi tulla - ja tuleekin - rakkauskirjeitä postilaatikkoon. Välillä se tosin saattaa ärsyttää, kun tuntemattomat papat ilmoittaa, kuinka rakastuneita ne Tainaan onkaan.

 Oioioi, keräiltäviä kukkasia ympäri kesäistä naapurustoa! Jotain ihanaa! :)

 Suihkurusketuksen jälkeen... :p

 Hihi! Joka vuodenajassa on omat lomapäivänsä, kesällä laiskottelupäivä. :)

Olenkohan mä ainut jonka mielestä tää kuulosti hauskalta? :D

Sitten, mitäs kaikkea muuta tuolta kansiosta löytyy... Jos aloitetaan vaikka vesi-ilmapallosodalla puistossa, se oli ensimmäinen asia mitä tässä pelissä kokeilin. Vastustajana Boyd Wainwright.

Tohon vesi-ilmapallosodan aloittamiseen kuului ilmeisesti ensin kamalan kauan tois(t)en ärsyttämistä ja yllyttämistä. Ilveilivät tuossa ties kuinka kauan toisilleen, irvistelivät ja huutelivat. :D Myöhemmin huomasin, että tää tällainen kuuluu myös lumisotaan ja tällasiin aktiviteetteihin (en muista onko niitä edes muita :D), mutta ei siitä vielä sen enempää...

Muutama pallo siinä ehdittiin heittää ja sitten huomattiin, että nää oli aika hyviä väistelijöitä. Tässä vaiheessa puistoon ilmestyi lisää porukkaa, eikös niitten naisten talouden nimi ole joku villit ja vapaat, ja kutsuin ne kaikki mukaan sotasille.

 

Ja alkoihan niitä osumiakin sitten jo pikkuhiljaa tulla! Kastuneet simit näyttivät kuitenkin aina iloista naamaa eivätkä suuttuneet, hyvä pelihenki. :)

 

Ehdittiin siinä olla sotasilla hyvän aikaa, ja muut jäivät vielä innoissaan leikkimään, kun lähetin Tainan kohti Sunset Valleyn pettämätöntä biitsiä. Ehkä sieltä löytyisi Tainalle sopiva rantaleijonakin..? ;)

Mutta eihän siellä ollut muita kuin pullea ja viiksekäs Jack Bunch ja mustiin pukeutunut nyrpeää naamaa näyttävä Elviira Kurjenkaula, joten Taina päätti vaihtaa ylleen bikinit ja pulahtaa uimaan. (Ihanaa! Vaikka tämä tulikin jo päivityksessä... mutta silti, ihanaa!)

Heti ensimmäiseksi aamulla Taina marssi jäätötterökoneensa luo Sateenkaaritötterö mielessään.

 Sitten saatiin ilmoitus kesäriehan saapumisesta kaupunkiin, ei kai tässä sitten muuta kuin sinne! Koko keskuspuisto oli ladottu täyteen erilaisia aktiviteetteja. Whiii!

Sitten oli kaikkea pienempää kivaa, ilotulitusraketteja, kasvonmaalauskojuja, ilmapalloja... ja Elviira. Taas täällä. Mustissa vaatteissaan! Ja iloa pursuten... not.

Sitten alkoi sataa. Sataa, kesän ensimmäisenä (no toisena... mutta kesäriehan ensimmäisenä) päivänä! Mutta Taina ei antanut sen haitata menoaan. Sitäpaitsi sade oli kaunista - ja se karkotti nyrpeän Elviiran!

Rullaluistelu oli vaikeaa. Taina liukasteli kovasti - tosin ehkä se johtui siitäkin, että alusta oli märkä. Oli miten oli, ei se kauaa vienyt, ettei Taina enää huojunut kuin, no, ei huojunut.

Olihan Taina varautunut tällaiseen säähän sateenvarjollakin, mutta ei se sitä ehtinyt käyttää muuta kuin juostessaan aktiviteetista toiseen.

Taina oli jo aloittamassa syömiskilpailun, kun tajusi, ettei puistossa ollut ketään, joka hänen kanssaan olisi kilpaillut. Sateen nahistamat nakkisämpylät eivät ilmeisesti olisi hänen menoaan hidastaneet.

Madison VanWatsonin pitämästä kojusta Taina osti limonadin.

Ja jotta toisen kojun pitäjä ei olisi pahastunut, niin pitihän sieltäkin hakea jotakin. Tällä kertaa Taina päätyi ranskanperunoihin, jotka veivätkin nälän paremmin kuin limsa.

Sitten pikku kojuun ottamaan valokuvaa tervehdyskorttia varten (mitä lie the sims 3-seinä-hömpötyksiä...)

Ja pitihän sitä rankkarikisaakin kokeilla - tosin tällä kertaa yksin. Eipä tuonne sateeseen ollut vieläkään eksynyt ketään muuta.

Viimeinkin Taina älysi lähteä kotiin tuolta paleltumasta, ehtihän se jo koko päivän siellä juoksennella testailemassa milloin mitäkin! Loppuillan se istui olohuoneessa lukemassa kirjaa ja oli tyytyväinen siitä, että ulkona satoi vielä eikä se ollut mennyt heti ohi, kun Taina vaan oli astunut kotiovesta sisään.

Aamulla kirjoiteltiin rakkauskirjettä Connor Friolle, missä lie Taina oli senkin tavannut. Taisi se aika romanttisia kirjoitella, kun kynästäkin sauhusi sydämiä ja kimalletta.

Ja missä muualla Taina olisi tämänkin päivän kuluttanut kuin kesäriehassa! Tällä kertaa puistossa oli muitakin ja Taina pääsi kokeilemaan oikeaa rankkarikisaa Günther Goottilan kanssa. Tähänkin lajiin kuului toiselle irvistely. Ja onnistuihan se Taina muutaman pallon saamaan kiinnikin maalivahtina ollessaan! Kun tuli aika vaihtaa osia, arvon herra Günther kuitenkin livisti paikalta eikä Taina saanut kokeilla pallon potkimista maalivahtia päin - tai mieluiten sen ohi.

Puistosta löytyi luonnonkukkanen ja Taina kävi hetimmiten poimimassa sen itselleen. Ah, mikä tuoksu siitä lähtikään!

Koska aiemmin rannalla (vahingossa) hankittu rusketus oli jo ehtinyt hälventyä, Taina kävi kokeilemassa kokistölkin näköistä suihkurusketuskoppia. Tälläkin kertaa Tainasta tuli kauniin ruskea, odotan kauhulla sitä kertaa kun tekorusketus menee pilalle tai sim kärähtää auringossa. :D

Tällä kertaa, kun puistossa kerran oli muitakin, Taina pääsi osallistumaan myös syömiskilpailuun! Sattumoisin vastus oli Connorin - eli miehen, jolle Taina oli lähettänyt rakkauskirjeen samaisena aamuna - veli Jared.

Omnomnom...

Mutta koska Taina oli huono tässä, niin se sai vähän väliä olla kakomassa ja sylkemässä ruokaa (suoraan pöydälle). Tällä välin Jared oli taas syönyt varmaan kymmenen hodaria lisää.

Lisää! (Hodareita vai tukehtumista? No pistetään kumpaakin.) Tässä välissä ahminnan mestari Jaredkin ehti tukehtua kerran tai kaksi...

Mutta ei se silti auttanut Tainaa kuromaan kamalan suureksi kasvanutta välimatkaa kiinni. Jared meni ja voitti koko kilvan, mutta eihän Taina sitä huomannut vaan jatkoi ahmimista.

Mitäpä muutakaan siitä sitten olisi seurannut, hodarin mallinen auto joka olisi kiidättänyt Tainan luovuttamattomana häviäjänä kunniakierrokselle puiston ympäri? Sitä se itse taisi odottaa. Mutta ei, lopulta Taina juoksi puiston laidalle ja päästi jokikisen hodarin siististi pensasaidan sisään.

Sitten Taina meni tervehtimään voittajaa ja ilmeisesti ilmoitti rauhanmerkkiä näyttämällä olevansa kunnossa. Tai ehkä se tarkoitti "olen hyvä häviäjä, tai ainakin esitän sellaista". Tai ehkä sen oli tarkoitus sanoa "terveisiä veljellesi!". Jos se oli viimeinen, en usko, että Connor sai sinä iltana kovin hyvää kuvaa Tainasta. ("Terveisiä joltain naiselta, joka ei osaa syödä tukehtumatta ja oksensi pusikkoon. Ja jonka mielestä peace-merkki tarkoittaa terveisten lähettämistä.")

Seuraavan aamun Taina aloitti vesilätäkössä pomppien.

Niitä olikin sateen jäljiltä koko naapurusto täynnä. Jos Taina aikoo hyppiä noista jokaisessa... Tästä tulee pitkä päivä. Tai vuosi. Tai elämä...

Mutta ei, Tainalla oli mielessään jotain muuta. Vaikka edelleen satoi kaatamalla (ja ukkosti!), niin koska oli laiskottelupäivä eikä töitä (jotka Taina oli muuten aika sopivasti aloittanut edellisenä päivänä), niin olihan sitä pakko päästä taas mereen. Huolimatta siitä että Taina oli kylmyyden ystävä, niin se ei näyttänyt viihtyvän viileässä vedessä vaan lekotteli vaan uimapatjallaan. Käyhän se niinkin.

"Mutta, mutta... täällähän ei sada!" Taina huomasi päästyään taas kotiin. This girl is a genius.

Ulkona satoi kyllä senkin edestä. Ja lätäköitä tuli yhä lisää.

Parin tunnin päästä oli jo ihan selkeää taas, ja Taina saattoi taas lähteä ulos kesäriehaan - olihan nyt kesän tärkein päivä!

Vaikka ulkona ei satanutkaan enää, niin kävellessä (tai ainakin juostessa, Taina kun oli niin malttamaton) vesipisarat roiskuivat silti. Tykkään niin näistä vuodenaikojen monista pikku yksityiskohdista!

Lisää luonnonkukkia...

Ja rullaluistelua...

Sekä tietysti uusi syömiskilpailu! Tällä kertaa mukana olivat Ayesha ja Monica, jotka olivat ottaneet osaa aiemminkin Tainan hullutuksiin, sillä tätä ennen he olivat olleet mukana myös kesän alun vesi-ilmapallosodassa.

Tällä kertaa Taina pärjäsi paremmin ja ne olivat Monica ja Ayesha jotka olivat kakomassa ruokaa kurkustaan. Olihan kaikilla osanottajilla kolme juomalasiakin lautasensa vieressä, mutta niihin ei koskettukaan.

Ensimmäiseksi valmis oli Monica. Sitten kilpailu jäi Ayeshan ja Tainan väliseksi...

Ja siitä huolimatta, että Ayesha ja Monica olivat yskineet ruokaa kurkustaan paljon useammin kuin Taina, niin lopulta se oli kuitenkin taas tämä meidän tyttö joka jäi viimeiseksi hotkimaan hodareita poskeensa.

Tähän se kesä sitten jo loppuikin, seuraavaks Taina saa vetää lämpimämmät vaatteet niskaan ja lähteä katsomaan, mitä syysriehaan kuuluu... ;)