Auringonkukkien Maatila

Päätinpä alkaa pelaamaan minulle aivan uutta haastetta nimeltä Auringonkukkien Maatila.
Linkki ohjeisiin tässä.

 

 

Saanko esitellä;

Iina & Petteri Auringonkukka, Auringonkukkien tilan isännöivä pari.

Iinan piirteitä ovat viherpeukalo, ruutukammo, säästeliäs, ruokavirtuoosi ja huolehtivainen, kun Petteri taas löytää itsensä seuraavista kuvauksista; kalannarraaja, ulkoilmasim, ruutukammo, hevosten ystävä ja synnynnäinen kauppias. Yhdessä isäntäpari tavoittelee täydellisyyttä; Iina puutarhan merkeissä, Petteri kalakokoelman. Saapa nähdä, tulevatko Auringonkukat pärjäämään maalaisrauhaa kohti pyrkivässä elämässään.

Vain yhden asian he tietävät varmaksi; alku ei tule olemaan helppo. Ilman kunnollisia päivätöitä tästä päästään tuskin kovin nopeasti eteenpäin. Parasta vain ryhtyä hommiin, jotta myytävää olisi tarpeeksi, kun toripäivä koittaa.

"Petteri-kulta... Oletko sä nyt ihan varma, että me pärjätään?"

"Toki, toki..."

Niinpä niin - Petterillä ei ollut aavistustakaan, kuinka monta päivää kestäisi, ennen kuin olisi pakko luovuttaa kaunis ajatus itsenäisestä elämästä Appaloosa Plainsissa ja palata jälleen takaisin kotiin.

"Kyllä me jotakin keksitään."

Fiksuna tyttönä Iina päätti heti ryhtyä puutarhanhoitoon - tosin hieman vähemmän fiksusti hän teki mennessään huolehtimaan naapureiden viinirypälekasvatuksista oman puutarhansa suunnittelun sijaan. Onneksi hänellä oli kuitenkin oma Petterinsä, mies, joka laittoi vaimonsa tarpeet omien mieltymystensä edelle lähtien  etsimään siemeniä, joista Iina saisi myöhemmin kokoon oman puutarhansa... Kunhan vain malttaisi ensin jättää naapurien kasvatukset rauhaan.

Illan tullen Iina oli kuin olikin aloittelemassa oman puutarhansa kasvatusta. Epäilen kyllä, että siemenet olisi kannattanut haudata multaan ruohomaton rikkomisen sijaan... Ehkäpä Iinakin tajuaa sen vielä joskus.

Vauhdilla kasvavat kasvit täyttivät Iinan aamut puutarhanhoidolla. Iina oppi jatkuvasti uutta ja saattoi näin istuttaa aivan uudenlaisia kasveja, aina vain tuottoisempia. Iinan kasvattamia hedelmiä sekä Petterin kalasaaliita myymällä he saivat paljolti rahaa kasaan ja saattoivat ostaa taloon maalaustelineen. Etenkin Iina innostui maalaamaan ja taitojen hieman kartuttua tätäkin kautta saatiin muutama ylimääräinen simoleoni. Nyt eivät olisi pahitteeksi iloiset uutiset Iinan vatsan seudulta...

Ja pian näitä kaivattuja uutisia jo kuultiinkin!

Mikäpä sopisi paremmin kiltin maalaistollon raskausasuksi kuin tämä? Iinan on nyt parasta pysyä vähän aikaa kotona yövaatteisillaan...

"Kuule Petteri - ja paras sitten pitää tästä uutisesta - minä olen raskaana."

"M-mitä?"

"Odotan vauvaa, meidän esikoistamme."

"Jee! Mä olen maailman onnellisin mies! Jeaa, wuu!"

Ja tämän jälkeen Iina lähti sisään maalatakseen näinkin hienoa taideteosta. Ole kiltti äläkä sano aiheen olevan valittu tämän hetkisten tuntemuksien mukaan... Ja onnea vain raskautesi johdosta.

 Iinan vauvakuumeesta ja hoitamisvimmasta sai kärsiä Petterin kalastama mutu, Frederick. Joka välissä sitä oltiin ruokasirotin kädessä lepertelemässä - niin, kalalle.

"Tästä ei vatsani voi kasvaa enää enempää! Vauvan täytyy olla jo täysikasvuinen."

Sinuna en puhuisi noin itsevarmaan sävyyn, Iina...

Vatsa vain jatkoi kasvamistaan. Tässä vaiheessa Petterin kärsivällisyys alkoi jo loppua; "koska se vauva oikein syntyy, vai aikooko se kasvaa tuolla mahassa aikuiseksi asti?!"

Ensimmäistä kertaa raskaana, sen huomaa.

Viimein odotus kuitenkin palkittiin ja Petteri sai tuuditella käsivarsillaan pientä esikoistyttöään. Yhteistuumin he valitsivat tuon pienen ihmeen nimeksi Anni Auringonkukka.

Pienestä Annista tulikin heti Petterin silmätikku, pienikin äännähdys kehdon suunnalta ja mies oli jo nostamassa tytärtään.

Välttääkseen ensimmäisen raskauden aikaisen asun Iina pääsi valitsemaan itselleen uudet mammavaatteet heti, kun uutta raskautta merkitsevä pahoinvointi ensimmäisen kerran yllätti. Shortsihaalarit päätyivät jälleen hyllyyn ja maastonvihreä kukkamekko astui ruoriin. Näillä mennään nyt taas hetken aikaa, Iina, joten parasta totutella.

Ja jälleen kerran tämä aika koittaa - ei mitään hyödyllistä ehditä tehdä, pitäähän vatsalle nyt leperrellä! Iina-rakas, vauvan synnyttyä ei kyllä ole enää aihetta leperrellä, jos ette aio tehdä mitään rahan eteen koko raskausaikanasi!

Ja kuten kaikkien vessaanpönttööntutustumisretkien ja muiden kliseiden jälkeen on aiheellista kertoa, Iinalle sattui maistumaan ruoka kahden jos kolmenkin ihmisen edestä. Toisin sanoen nainen sai olla jatkuvasti kokkaamassa, jotta ruokaa riitti tällä hetkellä perheen ainoalle raskaan työn raatajalle eli Petterillekin.

 Viimein kaikki pahoinvointi ja ylensyönti tuotti tulosta, kun maailmaan saapui pieni Tomi Auringonkukka, suloinen kuin mikä.

Petteri löysi kalastusmatkaltaan pienen ystävän, jonka toi mukanaan kotiin. Harvinaislaatuinen kilpikonna nimettiin Sabouksi ja sille ostettiin pieni, mutta viihtyisä terraario.

Pikkuinen Annikin oli jo siinä iässä, että oli aika opetella erilaisia elämän taitoja, kuten pottailua, kävelyä ja puhumista. Esikoistyttö oli aivan yhtä suloinen kuin pikkuveljensä.

Tominkin vauvaikä tuntui kiitävän ohi, mutta vanhemmat pitivät tätäkin vain hyvänä asiana, sillä taaperona poika osasi tehdä jo jotain pientä itsekin. Pikkupojan kiukkukohtaukset tosin eivät olleet mitään mukavaa koettavaa, mutta kaikkien onneksi hän oli useimmiten mukavalla päällä.

Näyttää siltä, että vauvoista ei päästy kovinkaan pitkäksi aikaa, sillä Iina on jälleen kerran hankkinut itsensä raskaaksi... Eipä hän ehtinyt vaihtaa takaisin väljää raskausmekkoaankaan ennen kuin oli jo liian myöhäistä, mutta tajusipa tällä kertaa itsekin laittaa soveliaammat vaatteet päälleen.

Kummankohan värinen kapalo tällä kertaa saisi olla?

----

Anteeksi kuvien leveyksien vaihtelu, luulin kyllä saaneeni niistä saman levyisiä, mutta väärässä olin.

Ihan btw, kilpikonna nimetty siskoni mukaan tämän omasta tahdosta :D