perjantai 27. huhtikuuta 2012

Elämä ei ole vain auringonkukilla tanssimista

Multa on nyt kadonnut täältä joitakin kuvia, mutta yrittäkää nyt parhaanne mukaan pysyä kärryillä siitä, kuka on kukin ja mitä täällä nyt oikein milloinkin tapahtuu, okei? Mulla itsellänikään ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, missä järjestyksessä mikäkin tapahtuu ja sellaista, mutta yritetään.

Auringonkukkain isäntäparin kolmas lapsi oli toinen poika, Ari. Piakkoin tämän syntymän jälkeen oli Iinalla ja Petterillä taas pieni hetki aikaa toisilleen... Ja Arin ollessa taapero-iän alkuvaiheilla kävi ilmi, että tulossa oli jälleen uusi lapsi.



Kahden vanhemman sisaruksensa tapaan Arikin on aivan mahdottoman suloinen ilmestys. Äidillä kävi kiire, kun tämä yritti samaan aikaan maalata, hoitaa puutarhaansa ja opettaa lapsiaan sillä välin, kun Petteri tuskin muuta teki kuin kalasti päivät pitkät.

Kaikeksi onneksi Anni kasvoi viimein ulos vaipoistaan ja aloitti koulun. Nyt Iinalla olisi yksi taapero vähemmän... Ja toisaalta yksi tulossa. Hyödyttiinkö tästä kuitenkaan mitään? Petteri, nyt kotiin sieltä lammikolta ja päästä Iina edes hetkeksi hengähtämään!

Kiitos ja ylistys, toisenkin lapsen taaperoiästä päästy! Auringonkukkien maatilalla on kuitenkin yhä meneillään piskuinen kriisi, ole hyvä ja palaa asiaan vuosien kuluttua (ellei aikomuksenasi ollut lahjoittaa rahaa, sitä täällä tarvittaisiin).

Iinan neljäs synnytys oli nyt takanapäin ja Annin vanhasta kehdosta löytyi uusi naama, Tero. Kolmas vaihtoehto perijäksi! Kasvaisi äkkiä, me tarvitaan rahaa eikä sitä hankita kehdossa kuhnailemalla. Elämä on kovaa, poika pieni...

Talking about chaos... Perheessä on kaksi aikuista, kaksi lasta, yksi taapero ja yksi vauva - näille kaikille on yhteensä yksi parisänky ja kaksi kehtoa! Lisäksi - kuten me kaikki varmasti tiedämme - aikuiset tai lapset eivät voi nukkua kehdoissa, joten näille neljälle nukkumapaikkoja on vain kaksi. Eikä siinä vielä kaikki! (Jos tilaat heti, saat kaupan päälle muutaman sängyn?) Anni ja Tomi ei pelin mukaan ole tarpeeksi hyvissä väleissä nukkuakseen samassa sängyssä... Joten lapset, joiden koulu on samassa aikataulussa, eivät voi nukkua samaan aikaan. How great is that?

Ainakin Anni ja Ari tulee keskenään toimeen. Kuinka suloisia voi simlapset ja -taaperot olla? Taustalla Tero makaa kehdossaan simvauvojen tuttuun tyyliin - kädet rinnan päällä ja liikkumatta, toisin sanoen kuin kuollut. Sisaruksista nuorin on ilmeisesti vielä liian nuori muiden kuin vanhempiensa hellyydenosoituksiin...

"Mäpäs saankin halata siskoo ja sä et! Se johtuu siitä kun mun nimi alkaa samalla kirjaimella kun sen!" Ari elvistelemässä pikkuveljelleen...

"Ja me leikitään kurkistusleikkiäkin..!"
Ja vähän lisää elvistelyä.

Iinan on yhä pakko mahduttaa kiireiseen elämäänsä myös ruoanlaitto, sillä Auringonkukat halveksivat pikaruokia ja nääntyisivät mieluummin nälkään kuin altistuisivat niiden kantamille taudeille... Normaalia, normaalia.

Juuri ennen ulosottomiehen uhkauksia Petterin kansankauppaan myymät hedelmät, maalaukset, kalat sunmuut Auringonkukkien tuotokset alkoivat taas käymään kaupaksi ja perhe sai taas vähän aikaa nauttia siitä, että rahaa on enemmän kuin 100 simoleonia. Näin saatiin myös Annille ja Tomille makuupussit ja kaikki saivat jälleen nukkua yönsä rauhassa, ilman kysymyksiä siitä, koska olisi aika vaihtaa vuoroa ja päästää toiset kaksi nukkumaan. Tarpeeksi nukkumapaikkoja kaikille - mitä luksusta...

Perheen harvinaista lemmikkikilpikonnaa Sabouta ei olla tietenkään unohdettu - se elelee tyytyväisenä kilpikonnan elämäänsä terraariossaan, ui pikkuisessa lammikossaan, ottaa aurinkoa lamppunsa alla ja syö tukevasti.

Siitä huolimatta, että Anni ja Tomi joutuvat nukkumaan lattialla makuupusseissaan, he ovat äärimmäisen tyytyväisiä ja heräävät aikaisin aamulla virkeinä ja hyvin levänneinä. He ovat selvästi tottuneet vähään, mistä vanhemmat ovat samalla iloisia mutta kuitenkin jokseenkin surullisia - on hyä, että lapsia ei hemmotella piloille, mutta kenenkään ei pitäisi joutua nukkumaan vakituisesti vanhempiensa makuuhuoneen lattialla, koska perheellä ei ole tarpeeksi rahaa sänkyihin, tilasta puhumattakaan.

Anni on erittäin luonto- sekä eläinrakas sim ja viihtyy paljon ulkona. Hänellä ei ole montaakaan ystävää koulussa, mutta perhe ja heidän pihallaan asusteleva kulkukoira ovat tarpeeksi hänelle. Toiset lapset pitävät Auringonkukkien perhettä jotenkin outona ja vanhanaikaisena ja pilkkaavat heidän köyhyyttään, mutta Anni on vahva eikä välitä toisten typeristä jutuista. Hänen mielestään heidän perheensä on paras, eikä muiden mielipiteillä ole väliä.

"Voi hellanlettas pikku pallero buubelizbuu kuka on ihana kuka sinäkö niinkö pikku hassu mössykkä wou wou mä menen kouluun heei heei!"

Iina onkin tykästynyt ihan kunnolla maalaamiseen ja nyt neljän lapsen äiti on suunnitellut suvulleen ihan oman maalauksen, jota maalaileekin sitten innolla joka huonetta koristamaan.
"Mä tuun oleen niiin kuuluisa joskus!" Joojoo, tuleva Picasso. Pidä nyt vaan ajatukset siinä maalaamisessa että toripäiväksi ois taas jotain myytävää, okei?

Tietenkin Annin ystäväpiiriin kuului myös Sabou - kilpikonnan saattoi ehkäpä jopa kertoa hänen parhaaksi ystäväkseen!
"Voi Sabou, kunpa mä olisin niin kuin sä. Vois vaan lepäillä päivät pitkät, ei tarvis huolehtia rahasta. Mä lupaan että meillä on aina tarpeeksi rahaa sun ruokkimiseen, mä laitan sut etusijalle. Lupaathan sä sitten mulle että elät toosi pitkään?"

----

Suokaa anteeksi töksähtävä loppu... Ja se sitten Auringonkukista. Vielä pari kuvaa jostain ihan muusta, eikö näin? :---)

----

Joku hullu-hiippari-myrkynvihreä-hissukkahiiri Bedlington ja tän poika. Asdfgh olinko ainoa joka repesi tälle D:

i like♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti