Luhtasaari - Phillipen monumentit

Tainan esikoisen Akselin vartuttua teini-ikäiseksi päädyin muuttamaan äidin, Akselin, pojan sydänkäpysen ja perheen lemmikit Starlight Shoresiin, kun ehdin jo (uudelleen) kyllästyä pikkuiseen Sunset Valleyhyn. Eivät ne Vuodenajatkaan kauaa pitäneet sitä kyläpahasta uuden veroisena.

 (Mielialanvaihteluista kärsivä) Taina-vanhus...

teini-ikäinen Akseli...

ja Akselin ex-koditon tyttöystävä Lenita Lukkarila.

Rakastavaiset viihtyvät hyvin yhdessä.

Akselin lapsuudenystävä ja lemmikki Töppönen tuli tietysti myös mukaan.

Unohtamattakaan perheen kisukavereita (joista jälimmäinen hankittiin kyllä vasta uudessa kaupungissa, kun ensimmäinen tuntui niin yksinäiseltä). Hessu ja Tahma.
Harmittaa vähän, kun näyttävät jotenkin tuollaisilta kököiltä eivätkä sellaisilta ihanilta karvakasoilta niin kuin olis normaalia. :<

 Hamstraajan autotalli. Kuka lie se nuista sitten onkaan, varmaan Taina vanhuuden tylsillä päivillään.

Raesateessa simfestin pitäminen ei oo kivaa.

 Taina ja Lenita ei vaan voi tulla toimeen keskenään.

Ja ehkä siksi Tainan tekee mieli oksentaa aina kun se näkee Lenitan ja poikansa yhdessä.

Taina on opetellut leipomaankin tässä lyhyen elämänsä aikana.

 Tuhma kisu! Tahma on paljon huonokäytöksisempi kuin Hessu, joka pitäytyy aina raapimispuussa.

 Lenita on keksinyt itelleen uuden harrastuksen alakerran mehutiskin parista.

Sellaista sattuu... aika useenkin. Onneksi Taina ei yleensä oo näkemässä.

Ufokaappaus! Laski tuo pahansuopa papparainen kuitenkin Tainan vähän ajan päästä toiselle puolelle tietä. Ei kai halunnutkaan sit sitä ottaa mukaan...

Korjaaja sai päälleen teini-ikäisen vihan.

Akseli ja Lenita aikuisiällä. Akselista tulossa poliisi, Lenitasta mehumestari.

Akselin ja Brandon Woodsin bilisilta.

Valitettavasti Akseli keskitty enemmän poseeraamiseen kuin pelaamiseen.

Akseli kyllästyi biljardiin aika nopeasti ja marssi (Brandon epäluuloisena perässään) tilaamaan juotavaa.

Yeah. Mistähän tää värjääntyminen nyt oikein johtuu, kun sitä tapahtui joskus edelliselläkin korvaavalla iholla mikä mulla oli käytössä.

Perillä kaikesta.

Champs Le Sims, Ranska.

Taina seisomassa yksin fiinin hotellin edustalla. Ei Akselia saatika Lenitaa nurkissa pyörimässä. Ehkä se löytäisi viimein jopa sen oikean - siis sellaisen, joka ei lähettele vihaisia pääkallo-hirttopuu -piirroksia postissa niin kuin Connor petettyään Tainaa ensin toisen naisen kanssa.

Vaikka kotona autotallissa seisoikin nyt vähän hienompi kaara, niin Taina piti silti tiukasti kiinni vanhasta autostaan, joka oli uskollisesti palvellut vähintäänkin Akselin vaippaiästä saakka. Nyt, kun uusi auto oli jätetty Akselille ja Lenitalle kotiin, niin vanhus sai tilaisuuden näyttää toimivansa vielä.

 Valitettavasti ensimmäinen Tainan tapaama ranskalainen oli nuori nainen. Ei kiitos, vaikka se näyttikin ilmeisen kiinnostuneelta Tainan höpinöistä.

 Naisen lähdettyä Taina jäi laskeskelemaan, kuinka suuri mahdollisuus olisi siihen, että seuraava vastaantulija olisi miespuolinen.

 Tämäpä vasta oli romanttinen puisto. Ehkä Tainan elämän rakkaus paljastaisikin itsensä täällä.

Valitettavasti puistossakin oli vain naisia. Mutta kuinka kauniita! Miehenä tämä olisi selvästi helpompaa.

Wait, what? Kukkia kivetyksen läpi...

Edelleen. Mihin ikinä Taina vain kävelikin, vastassa oli vain naisia.

Naisia, naisia, nai..? Sehän on - mies!

Taina kävi äkkiä keräämässä numeron talteen - miksi lie tuollainen nuorimies ikinä sitten sen antoikin - ja jatkoi matkaansa. Tämä uroo ei vaikuttanut hänen mielitietyltään.

Seuraavaksi Taina löysi itsensä tuntemattoman kotiovelta - ja millaisen tuntemattoman! Tämän hymyn nähdessään Taina oli myytyä naista! (Älkääkä multa kysykö miksi ihmeessä, hui.)

Tämän jälkeen Taina ei enää rohkaisua tarvinnut.

Jean Luc Beaumont oli ihastuksissaan Tainan tehdessä rohkean aloitteen ruusukimpun kera. Nämä kaksi ovat kuin luotuja toisilleen, oikeasti. Kuka iästä välittää, tämä on rakkautta!

 Taina halusi oppia romanttisen ranskalaisen laulun voidakseen laulaa sen Jean Lucille, eikä tällä ollut mitään sitä vastaan.

Taina ei kuulostanut ihan yhtä ihastuttavalta laulaessaan kuin Jean Luc itse, mutta se ei tuntunut haittaavan kumpaakaan osapuolta.

 Tämä romanssi ei paljoa tutustumista tarvinnut ennen kuin pari löysi itsensä jo solmimasta seurustelusuhdetta, mutta se tehtiin silti Tainalle jo tuttuun tapaan kylpyhuoneessa. Tai kuten suhteen ranskalainen osapuoli Jean Luc sen ilmaisisi, á la toilette. Mahtoikohan herra tietää edes Tainan kartuttamista ikävuosista...

Kun Taina poistui keittiöön valmistamaan itselleen ja Jean Lucille illallista, mies jäi yksin vessaan ja ryhtyi hoilaamaan rakkauslaulua, joka kaikui selvänä keittiöön saakka.

Illallisen jälkeen siirryttiin takapihalle kuhertelemaan.

Ja mitäs sitä odottelemaan, kun se oikea kerran löytyi! Eihän Tainalla muutenkaan olisi enää paljoa aikaa, ennen kuin olisi niin vanha ja raihnainen, ettei pääsisi edes sängystä ylös...

Perillä kaikesta vol 2...

Koska Jean Luc ei tuntunut ymmärtävän maailmanmenosta tällä hetkellä mitään eikä Tainalla ollut elinaikaa haaskattavaksi, niin hetki oli otollinen avioliiton solmimiselle. Viimeinkin Taina pääsi toteuttamaan unelmansa ja vaihtamaan sormuksia elämänsä rakkauden kanssa.

...

 Aamulla tuore herra Luhtasaari ei enää vaikuttanut niin tyytyväiseltä valintaansa...

Mutta hymy saatiin taas miehen kasvoille, kun hän sai ajaa yksin skootterillaan hotellille Tainan huristellessa autovanhuksellaan edeltä.

Ranskalainen luontokappale piti tällä kertaa jättää niille sijoilleen. Harmi. Se olisi varmaan tullut hienosti toimeen Töppösen kanssa.

Ensimmäinen päivä oli omistettu enimmäkseen Jean Lucille, joten tällä kertaa Taina halusi viettää aikaa itsekseen. Tuore aviomies jäi onnellisena hotellille sillä välin, kun Taina läksi paikallisen kahvilan kautta suureen museoon.

Kiinalaisen osaston ihailemisen lomassa Taina kaiveli seinän salaperäistä aukkoa ja löysi salakytkimen...

 Museovierailu muuttui nopeasti seikkailuksi, kun Taina onnistui avaamaan salaoven ja uteliaisuus sai hänet jatkamaan eteenpäin kolkkoja käytäviä pitkin ja astumaan sisään yhä uusista ovista.

 Tässä hän olisi tosin saattanut tarvita käsivoimiaan treenanneen Akselin apua. Patsaat olivat uskomattoman raskaita vanhuksen heikoille käsille, mutta ne eivät pysäyttäneet tätä teräsmummoa.

Aarteen löytämisen jälkeen koko hommasta meni kuitenkin into ja kun Taina ei löytänyt enää uusia ovia, hän joutui palaamaan takaisin maan pinnalle.

 Juuri kun Taina oli palaamassa takaisin museon alueelle, silmiin osui tällainen jalansija...

 Mutta siitä aukesikin vain ovi takaisin museoon.

Tainalle se näytti kuitenkin kelpaavan hienosti. Hän taisi jo kyllästyä pimeisiin käytäviin ja aarteenetsintään. Oli aika palata hotellille Jean Lucin luo.

Teräsmummon aviomiehestä puheenollen, hän oli istunut boksereissaan nuotion ääressä koko päivän ja oli lukemassa kirjaa nimeltä Phillipen monumentit kolmatta kertaa odotellessaan vaimoaan takaisin hotellille. Jean Luc ja hänen pahuksen jännittävä elämänsä.

 Mutta, mutta... Mies! Ja vielä komeakin!

Tainakin taisi huomata, kuka häntä oli aulassa vastassa...

Mutta sitten tämä Phillipen monumentti marssi paikalle sinisissä boksereissaan ja sai kuolaavan vaimonsa muistamaan naimisissaolonsa. Voihan rähmä.

 Tämän välikohtauksen jälkeen Jean Luc suvaitsi viimein pukea jotain päälleen ja istui sen jälkeen viettämään iltaa Tainan kanssa vähän seikkailua rauhallisempaan tapaan. Ehkä se sopi iäkkäälle Tainalle vähän paremmin... :>

 Tainan voitettua ei-niin-täpärästi Jean Luc tyytyi taputtamaan ja hymyilemään muka niin kohteliaasti...

 Ja nousemaan sitten mielenosoituksellisesti penkistään...

Vain voidakseen istua takaisin alas ja lukea neljättä kertaa tarinan Phillipen monumenteista.
Ovat ne monumentit vaan kiehtovia.