Auringonkukasta Järvistöön

Auringonkukan perheessä on ehtinyt tapahtua; Anni ja Tomi ovat varttuneet nuoriksi aikuisiksi, Tero ja Ari teineiksi ja Iina ja Petteri vanhuksiksi. Anni löysi itselleen lastenhoitoa harjoittaneen (komean!) puolison, Andy Järvistön. Kaikki muut näitä kahta lukuunottamatta muuttivat pois.
Muuttaessa joku valopää onnistui kuitenkin jättämään vohvelit uuniin ja ennen kuin kukaan huomasikaan, koko mökki oli liekeissä.
Aloitetaan nyt siis siitä, että alla on tyhjä tontti ja talouteen kuuluvat enää Anni ja Andy (ja tietenkin kilppari-Sabou!).
Seuraavat kuvat on älyttömän vanhoja, joten oon pahoillani mahdollisista muistikatkoksista ja epäkohdista...

Tästä se lähtee, oman maatilan rakentaminen...

Andy rakastui johonkuhun muuhunkin kuin Anniin!♥

Tämä nuoripari uskoo vakaasti selviävänsä rakkauden voimalla. Good for them, mutta oishan se talokin ihan kiva olla...

Vanhan puutarhan sadosta jäi pari vesimelonia ja tomaattia, mutta nekin Anni pisteli poskeensa heti alkuun. Olisi se järjenkäyttökin kaiketi ihan hyödyllistä!

Tällaiseen taloon loput Auringonkukan klaanista päätyi. Poikkeaahan se vähän edellisestä kotimökistä.

Ei ruokaa, ei taloa, ei mitään. Onneksi isäpappa päästi nuorenparin tilapäisesti oman kattonsa alle (vähän vastahakoisesti tosin...).

Vieraassa talossa asustaminen ei siistinyt pois Andyn sikamaisia ruokailutapoja...

Pian asiasta oltiin yksimielisiä. Annista ja Andysta oli päästävä eroon.

Andy ja Annikin huomasivat, ettei heitä kaivattu nurkkiin nyhväämään, mutta koska heillä ei ollut pennin hyrrää, romanttista iltaa ei vietetty elokuvissa saatika ravintolassa... vaan pellolla.

Jo oli aikakin!

Ja pitihän kihlausta sitten juhlistaakin, heinäkasassa tai ei. Ehkä tämän johdosta kuultaisiinkin pian pienten jalkojen tepastelua olemattoman pirtin olemattomalla lattialla...

Vaikuttaa lupaavalta. Valitettavasti vieläkään ei olla onnistuttu hankkimaan edes kattoa pään päälle.

 Tällä välin Andy on löytänyt itselleen ihanan pikku kaverin, yksinäisen kulkukoiran. Joka kuolaa.

Ei, vielä parempaa, se oksentaa. Mitähän tääkin pikku fella on poskeensa pistellyt? Yummy.

Yeah.

Viimein saatiin hankittua sen verran rahaa, että hankittiin jääkaapille, vessalle, suihkulle ja kulkukoiran pedille seinät ympärille. Vaan Anni ja Andy joutuu yhä tyytymään makuupusseihin taivasalla.

Andyn pieni ystävä ei osannut arvostaa sitä rahamäärää, joka sen petiin ja ruokakuppiin oli tuhlattu. Se loikki tiehensä kauan ennen kuin Andy ja Anni heräsivät, eikä sitä takaisin kuulunut.

Anni perusti oman puutarhansa pikku mökkerön edustalle. Finally.

Auringonkukkien varsinaisen talon rakentamisen aikana peli keksi ilahduttaa mua jatkuvalla kaatuilullaan, ja siksi kuvissa, joissa talo mahdollisesti näkyy, saattaa huomata jotain kuosi- tai värieroja. Kiva siitä kuitenkin (ainakin allekirjoittaneen mielestä) lopulta tuli, vaikkakin yhä pahasti keskeneräinen.

Annin synnytyksen koittaessa jouduin taistelemaan sataa vauvaa vastaan, ja tänkin sain pelata ties kuinka monta kertaa uudelleen. Onneksi parin hackin poistaminen auttoi, ja Anni sai lopulta saattaa maailman esikoisensa.

Suloinen pikku Lauri syntyi isän nukkuessa täydessä tietämättömyydessään.

Koska täysin keskeneräisessä talossa ei ollut vielä edes kattoa pään päällä, niin pojalle piti rakentaa mökkiin oma pikku kehtonurkkauksensa. Olisi tuntunut liian rajulta pistää pikkuinen vanhempiensa tapaan ulos, vaikka mulla ei vielä tässä vaiheessa vuodenaikoja hyllystä löytynytkään.

Ajattelematta ollenkaan Auringonkukkien suvun vanhoillisia perinteitä olin pistänyt aluille pikku Laurin jo kihlajaisyönä, ja siksi Annin ja Andyn oli nyt pojan synnyttyä päästävä vihille mahdollisimman nopeasti. Ei kestänyt kauaakaan, kun juhlat oli järjestetty ja hääparin asut valittu.

Petteri koki tilaisuuden hyvin liikuttavana... Siis hyvin hyvin hyvin liikuttavana.

Mutta lopulta harmaantunut ukkeli piristyi kuin taikaiskusta ja loppuajan vain läiski käsiään yhteen ja hymyili aurinkoisesti.

 Ja niin nuoresta neiti Auringonkukasta tuli rouva Anni Järvistö.

 Hääkakun leikkaamista... (Minkä olisin kyllä odottanut hääparin tekevän yhdessä!)

Tuore aviopari juhlallisuuksien jälkeen. Toivottavasti pikku-Lauri pitää silmänsä suljettuina.

Kuherruskuukautta vietettiin turvallisesti Appaloosa Plainsin tutuissa maisemissa, kuten vanhalla kunnon heinäpellolla...

 Ja sieltä Andy löysi vanhan kaverin! (Vissiin seuraili ah-niin-puoleensavetävää tuoksua...) Andy sai viimein pyytää sitä karvakorvaa muuttamaan niille. Nimekseen pikkukaveri sai Lurppa.

Syy on tuntematon. Kyllä, hyvin tuntematon... ;>

Kaikkien näiden vuosien jälkeen... Sabou oli kuollut. Se sai Annin ja Andyn todella alakuloisiksi.

I think I'm in love.

Eemeli, aka edellämainittu tuntematon.

Aika pian selvisi, että kun Andy oli viimein löytänyt Lurpan, sen elämää oli jäljellä enää pari hassua päivää...

Andy itki ja itki ja itki. Päivät pitkät. Ja juuri oltiin päästy yli Saboun lähdöstä! :<

Kaikessa suloisuudessaan toi hauta on kamalan surullinen.

Lauri kasvoi kaiken tän surun keskellä, mutta se ei ainakaan vaikuttanut mitenkään pojan suloisuuteen. Tai iloiseen energiaan, jota se levitti kaikkialle ympärilleen. :>

Eemelistäkin kasvoi todella hellyttävä taapero. Ja näköjään pojat on puettu samanlaisiin paitoihinkin...

Nyt vuodenaikojen asentamisen jälkeen riehatontti löytyy naapurista.

Eemeli ilahduttaa mua edelleen suloisuudellaan...

Ja isoveljensä samoin! Oikeasti, kattokaa nyt noita kasvonpiirteitä! Ehkä suloisin simlapsi mitä oon nähnyt.

Aww :>

Auringonkukka-Järvistöjen talokin on nyt jo asumiskelpoinen, ensimmäinen huonekin on saatu valmiinpuoleisiksi jotain huonetta täyttäviä sisustuselementtejä lukuunottamatta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.